Vehnäterrierin päiväkirja

 

Rakas päiväkirja, taas oli ihan keskinkertaista ruokaa. Vesikin oli haaleaa, ei kylmää. Ja kun väljähtynyttä vettä lipitin, niin parta on tietenkin ihan märkä. Hipsin sitten hipihiljaa isännän makkaria kohti.  Tietenkin se huomaa, ja kysyy ”et kai ole menossa hinkkaamaan partaasi kuivaksi minun sänkyyni?” Ihan niin kuin se ei muka tietäisi. Vaihdan sitten suuntaa ihan kuin olisinkin ollut menossa poitsun makkariin. ”Etkä mene sinnekään kuivaamaan sitä partaasi”. Nyt alkaa jo potuttamaan ankarasti. Turpa on ihan märkä. Vettä tippuu lattialle.

 

Menen sitten takaisin vesikupille, lipitän siitä hetken, parta on entistä märempi, mutta juon kupin tyhjäksi. Sitten alan vinkumaan, että vesi on loppu.

 

Isäntä huokaisee syvään, vääntäytyy ylös sohvalta, ja sanoo ”taasko se vesi on loppu, sinä juot ihan hirveästi”, ja menee täyttämään vesikuppia. Sillä aikaa hiivin makkariin, hyppään sängylle, ja antaumuksella hinkkaan parran sen petivaatteisiin kuivaksi. Se ei ikinä opi.

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to Top